Suhdeperustainen työ laitoshoidossa on jatkuvaa etsimistä ja löytämistä

Meiltä usein kysytään, minkälaisia menetelmiä SOS-Lapsikylässä on käytössä laitoshoidossa. SOS-Lapsikylän laitoshoidossa suhdeperustaisuus on kantava voima.

Suhdeperustaisen työskentelyotteen lähtökohta on, että lasta kuntouttava aikuinen luo lapseen aktiivisesti suhdetta antamalla aikaa, huomiota sekä palautetta lapsen toiminnasta. Suhteen luominen lähtee käyntiin pienistä asioista ja kiinnostuksesta lapseen yksilönä. Laitoshoidossa oleva lapsi saattaa kaikkein eniten kaivata aikuisen aikaa ja huomiota sekä yhteisen vuorovaikutuksen kautta välitettäviä merkityksellisyyden ja tärkeänä pitämisen viestejä. Jos kenelläkään aikuisella ei ole aikaa tai kykyä huolehtia lapsen tarpeista ja herkistyä lapselle itselleen, voi aikuissuhteen kaipuu kasvaa loputtoman suureksi.  

Suhdetaidot laajentavat kuvaa itsestä

SOS-Lapsikylän laitoshoidossa on pyrkimyksenä opettaa lasta ymmärtämään itseään aktiivisena toimijana ja kokijana saamansa palautteen kautta. Kun lapsen tunteista puhutaan monipuolisesti, hänen kokemuksilleen ja tunteilleen piirtyy merkityksiä, joista kasvaa laajempaa ymmärrystä itsestä suhteessa toisiin.  Ikätoverisuhteissa lasta tuetaan tasavertaisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Kaikkia sosiaalisia suhteita ja taitoja harjoitellaan aikuisten tuella siten, että aikuinen suodattaa ja tulkitsee, auttaa näkemään vaihtoehtoja ja tekemään ratkaisuja sekä rohkaisee kokeilemaan.

Lapsen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa ja siksi laitoshoidon suhdeperusteisuuskin edellyttää jatkuvuutta sekä sitoutumista.

– Meillä tätä toteutetaan lapsen ja ohjaajien välisen luottamuksen ja merkityksellisen suhteen rakentumista tukemalla koko työryhmän voimin.  Laitosympäristössä jatkuvuutta ovat työntekijävaihdoksienkin keskellä tuottamassa tutut arjen rakenteet ja työryhmän jaettu näkemys jokaisesta lapsesta yksilönä ja hänen tilanteestaan, sanoo Espoo-Vantaan lapsikylän johtaja Tiina Rihti.

Kun lapsi saa mahdollisuuden tulla nähdyksi useiden aikuisten silmin, hän pääsee näkemään useampia puolia ja mahdollisuuksia itsestään.

Kiintymyssuhdehistoria vaikuttaa meihin kaikkiin

Lapsen käsitys itsestään ja ympäröivästä maailmasta riippuu hänelle merkityksellisistä ihmissuhteista – tästä on kyse kiintymyssuhteessa. Yksinkertaistaen: vieras ihminen ei tuota lainkaan samaa vaikutusta lapseen ja hänen kehitykseensä kuin kiintymyssuhteen kohde. Lapsen sosiaaliset taidot syntyvät kiintymyssuhteista ja leviävät niistä kaikkeen vuorovaikutukseen.  

Osalla sijaishuollon lapsia kiintymyssuhdehistoria ei ole ollut suotuisa lapsen tarpeita ja kehitystä ajatellen, mikä näkyy monin tavoin myös suhteessa ja vuorovaikutuksessa uusien ihmisten kanssa. Laitoshoidon henkilöstön vaihtuvuus luo haasteita arjen pysyvyyden ja jatkuvuuden kannalta. Muutokset laitosten arjessa ovat kuitenkin haaste, joka pitää ottaa huomioon. On muistettavat, että yksittäiset ohjaajat rakentavat kukin erikseen ja yhdessä turvallisen aikuisen olemassa olemisen mahdollisuutta. Ohjaajan merkitys on luoda uskoa ja luottamusta toisiin ihmisiin, ei pelkästään itseensä yksilönä.

Suhdeperustaisuus on työryhmän yhteinen ponnistus

Suhdeperustainen työote vaatii koko työryhmältä tahtoa lähteä rakentamaan juuri kyseiseen yksikköön ja asiakkaisiin sopivaa työskentelyn ja toimimisen mallia.

– Työryhmältä vaaditaan tutkivaa asennetta, ymmärrystä juuri näistä lapsista, avointa keskustelua ja yhteistä jakamista. Suhdeperustainen työote vaatii vankat arjen rakenteet, yhteen pelaavan työryhmän sekä työn tarkoituksenmukaista toteutumista omalta osaltaan mahdollistavat tiimirakenteet ohjaajan työn tueksi, sanoo sijaishuollon työntekijöiden kanssa paljon työskentelevä psykologi Miila Paldanius.

Säännöllisesti kokoontuva moniammatillinen tiimi tuo mahdollisuuden tarkastella työntekijöiden mielikuvia omaan työhönsä ja lasten ajankohtaisiin asioihin liittyen sosiaalityöntekijän ja psykologin tuella. Tiimi myös tuottaa yhteisen näkemyksen lapsesta ja hänen tilanteestaan. Näin arjen ympäristö on lapselle mahdollisimman tuttu ja ennakoitava henkilökunnan työvuoroista riippumatta.

Omaohjaajakeskusteluissa psykologin tuella pohditaan omaohjattavan lapsen tilannetta ja reflektoidaan omaa roolia lapsen arjessa sekä sitä, mitä vuorovaikutus lapsen kanssa ohjaajassa herättää. Psykologi ja omaohjaaja asettuvat avoimesti yhdessä pohtimaan ja ihmettelemään lapsen asioita. Ohjaajan ja lapsen välinen vuorovaikutus tai lapsen käytös saattavat mietityttää, jolloin on helpottavaa pohtia ratkaisuja yhdessä psykologin kanssa.

Meillä SOS-Lapsikylässä on tärkeää, että työryhmällä on aikaa paitsi vaihtaa kuulumisia yksikön arjen asioista myös keskustella lapsesta ja havainnoista lapseen liittyen. Lapsi saattaa toimia eri aikuisten kesken eri tavalla ja oireilla tiettyjen tutumpien ohjaajien kaipuuta. Tästä syystä erilliset havainnot ja kokemukset on hyvä puhua yhteisiksi.

–  Suhdeperustainen työote vaatii myös sen hyväksymistä, että lapsen kasvun ja kehityksen myötä aiemmin tutut opit ja keinot lapsen kanssa eivät välttämättä toimi ja laitoshoidon ammattilainen on jatkuvalla etsimisen ja löytämisen polulla oppimassa omasta asiakaslapsestaan.  Ammatillisesti vahva työryhmä tukee jäsentensä suhteen luomisen prosessia ja pyrkii löytämään yhdessä ratkaisuja, joilla luodaan tiiminä turvallista arkea lapselle, Miila Paldanius kertoo.

Välittäminen näkyy

Suhdeperustaisen työotteen näkökulmasta sijaishuollon yksiköissä ilahduttavat erityisesti sellaiset tekemiset ja toiminnat, jotka selkeästi viestittävät, että ohjaajat ovat halunneet tuoda yksikön toimintaan omaleimaisuutta ja itseään.

–  Raskasta työtä jaksaa, kun sekä työ että siellä kohdattavat lapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Pelit, visailut, seikkailut, huumori ja yhteinen hassuttelu kertovat siitä, että joku on nähnyt vaivaa ja se joku on välittänyt. Se on suhdeperustaisuuden tärkein anti laitoshoidossa., lapsikylän johtaja Tiina Rihti toteaa.