Suomi, pahoinvoiva hyvinvointivaltio

Uutisia ja sosiaalista mediaa seuratessa tuntuu, että kaikkialla maailmassa vallitsee hävitys, kauhistus ja eripura. Maailmalta ja sen tapahtumilta ei voi kuitenkaan kokonaan sulkea silmiä. 

Valitettavasti meillä ei ole keinoa, jolla lapsia voitaisiin suojella maailmassa vellovalta pahalta kaiken tiedon ollessa lapsienkin käden ulottuvilla älypuhelimessa. Muistan itse pelänneeni lapsena ydinsotaa ja maailmanloppua pelkästään iltauutisista saamieni tiedonjyvästen vuoksi. Tämän päivän lasten turvallisuudentunnetta heikentävät sodan mahdollisuuden lisäksi monet muutkin isot asiat, joiden vuoksi tulevaisuus tuntuu epävarmalta.

Viime aikoina on puhuttu paljon jengirikollisuudesta sekä rikoksilla ja päihteillä oireilevista nuorista, joskin osa heistä on vielä lapsia, eli alle 18-vuotiaita. Tilanteen ratkaisemiseksi vaaditaan kovempaa kuria, rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamista ja ankarampia rangaistuksia.

Yksikään lapsi ei synny rikolliseksi

Kovempaa kuria ja ankarampia rangaistuksia hedelmällisempää ja myös taloudellisesti kannattavampaa, ja satavarmasti inhimillisempää on kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen ennen kuin lapsi alkaa oireilla rikoksilla tai päihteillä. Se ei nimittäin tapahdu yhtäkkiä. Yksikään lapsi ei synny päihteitä käyttäväksi rikolliseksi. Sellaiseksi kasvetaan. Riskitekijät tunnetaan hyvin ja esimerkiksi turvaton kasvuympäristö lisää riskiä kyseisenlaiselle oireilulle lapsilla. 

Jos lapsi elää kodissa, jossa hän tuntee olonsa turvattomaksi maailmassa, joka on meidän aikuistenkin mielestä turvaton, miten voimme edes odottaa, että lapsi kestää sen, kun aika haastaa aikuistenkin psyykkistä hyvinvointia? Jollain tavoin turvattomuus ja paha olo väistämättä purkautuu ja joidenkin lasten kohdalla kanavaksi muodostuu surullista kyllä rikolliset teot ja päihteet. 

Koronakriisin kuormitus näkyy vielä kauan

Etenkin koronakriisin aika vaikutti lasten ja perheiden tilanteeseen ja hyvinvointiin. Kaikki kriisin aiheuttamat sosiaaliset ongelmat, henkinen ja taloudellinen kuormitus, terveydelliset haasteet ja ongelmallinen päihteidenkäyttö eivät välttämättä vielä edes näy. Pahoinvointi nousee pinnalle ja tulee näkyväksi pikkuhiljaa kuin jäävuori. Siksi on tärkeää puuttua lapsen ja perheen tilanteeseen jo ensimmäisten merkkien ilmetessä.

Kouluilla on iso rooli lasten ongelmakäyttäytymisen varhaisessa tunnistamisessa siksikin, että myös oppimisvaikeudet vaikuttavat lapsen syrjään jäämiseen ja ajautumiseen rikoksien ja päihteiden maailmaan. Myös lapsen häiriökäyttäytyminen koulussa ja koulunkäymättömyys ovat hälytysmerkkejä, joihin on puututtava ajoissa ja varmistettava viranomaisten yhteistyöllä, lapsi perheineen saa riittävän tuen ja avun ennen kuin tilanne vaikeutuu.

Itä-Helsingin asukkaana ihmettelen jengipuheita

Vaalien lähestyessä puheilla on yleensä tapana koveta ja nyt monet puolueet ovat nostaneet poliittisen tikun nokkaan nuorisojengit ja rikoksilla ja päihteillä oireilevat lapset. Jopa maakuntien ehdokkaat kertovat, kuinka vaarallista esimerkiksi Itä-Helsingissä on asua ja liikkua nuorisorikollisjengien takia. Itselleni on Itä-Helsingissä asuvana tosin jäänyt hieman epäselväksi, missä nämä alueita valtaavat nuorisorikollisjengit hengailevat. En ole nimittäin itse vielä yhteenkään törmännyt.

Puheita kuunnellessa on pakko välillä hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Ymmärtävätkö ehdokkaat tai sosiaalisessa mediassa kiivaasti kommentoivat henkilöt puhuvansa lapsista? Unohtavatko he, ettei keskustelua käydä vain aikuisten kesken vai eivätkö he välitä? Lapset lukevat, kuuntelevat ja ymmärtävät. Pystyisivätkö he sanomaan kaiken saman pahaa oloaan oireilevalle lapselle lasta silmiin katsoen?

Sanoilla on aina merkitystä. Etenkin silloin, kun aikuinen puhuu lapsista lapsille. Pahimmillaan sanat satuttavat ja luovat eriarvoisuutta. Toteuttavat itseään.

Jokainen voi kysyä: Mitä kuuluu?

Meistä jokainen voi vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen ja myös tulevaisuuden uskoon kiinnittämällä huomiota tapaan, jolla heistä puhumme. Yksittäisen lapsen tilanteeseen voi yksikin aikuinen – tuttu tai tuntematon – vaikuttaa, kysymällä lapselta mitä hänelle kuuluu ja miten hän voi sekä kohtaamalla lapsen ymmärtävästi ja hyväksyvästi.  

Hyvinvointivaltio Suomessa on tällä hetkellä liian paljon pahoinvointia ja sitä ruokkivaa puhetta. Minä ainakin haluan, että ehdokas, jolle ääneni annan, puhuu kaikista lapsista heidän taustastaan riippumatta arvostavasti ja haluaa vaikuttaa lasten ja perheiden hyvinvointiin ennen kuin lapsen tilanne kriisiytyy ja hän alkaa purkaa pahaa oloaan rikoksilla ja vaimentamaan sitä päihteillä.
Koska kenelle muulle me tätä maata rakennamme kuin tämän päivän lapsille?

Kuva: Colourbox

Lue myös SOS-Lapsikylän eduskuntavaalitavoitteista!