Let’s chatissa kuullaan lasten huolenaiheet Ukrainan sodasta

Yli vuosi sitten alkoi Venäjän hyökkäys Ukrainaan, joka muutti meidän jokaisen elämää. Suomen SOS-Lapsikylä reagoi välittömästi Ukrainan tapahtumiin luomalla hankkeita ukrainalaisten lasten ja nuorten tukemiseksi. Avaamme lasten ajatusmaailman verhoa ja kerromme, mitä aiheita lapset ja nuoret ukrainankielisessä chatissamme nostavat esille, mitä he tuntevat ja mikä on heille tärkeää tänä vaikeana aikana (lue blogi ukrainaksi).

Vuosi sitten avasimme ukrainankielisen tukichatin Let’s Chat (suomeksi Puhutaan), jossa 7–17-vuotiaat lapset voivat kertoa huolistaan ja peloistaan. Kommunikointi chatissa on anonyymiä ja luottamuksellista.

Tieto chatista levisi nopeasti sosiaalisissa verkostoissa, suomalaisessa ja ukrainalaisessa mediassa, suomalaisten koulujen aamunavauksissa sekä yhteistyössä ukrainalaisten vaikuttajien kanssa.

Suurin osa chattiin tulleista ovat 14–17-vuotiaita nuoria Ukrainasta, Puolasta, Saksasta ja Suomesta. Yhteensä Let’s chatissa vastaanotettiin vuoden aikana yli 3 200 keskustelupyyntöä – ja pystyimme käymään yli 1 400 chat-keskustelua.

Lasten yhteydenottojen aiheina ovat oppimisongelmat, kiusaaminen, perheongelmat, ystävyys, ihmissuhteet, huono itsetunto, väkivalta perheessä, erilaiset pelot, ahdistukset ja huolet. Viime aikoina lapset ovat olleet kovassa paineessa, joten puhumme heidän kanssaan usein väsymyksestä ja stressistä.

Opiskelu on tavallista haastavampaa

Vaikeista olosuhteista huolimatta lapset elävät ja kehittyvät edelleen, ovat kiinnostuneita iälleen ominaisista asioista sekä ovat erityisen huolissaan oppimisesta, joka on osa heidän elämäänsä. Jotkut opiskelevat lähiopetuksessa, jotkut etänä, mutta sodan vuoksi koulutusprosessi poikkeaa merkittävästi opiskelusta rauhallisissa olosuhteissa. Ukrainassa olevien koululaisten ja opettajien koulunkäynti keskeytyy usein ilmaiskujen takia. Verkko-opiskelu ei myöskään ole helppoa toistuvien sähkökatkojen ja internet-ongelmien vuoksi.

Lapset kertovat, että heiltä riistetään mahdollisuus kommunikoida ikätovereidensa ja opettajiensa kanssa koulussa, eivätkä he voi käydä harrastuksissa. Kun talosta on katkaistu sähköt, lasten täytyy tehdä läksynsä taskulampun tai kynttilän valossa. Usein ei ole mahdollisuutta kääntyä opettajan puoleen selityksen saamiseksi ja suuri määrä materiaalia tulee opiskella itsenäisesti, joten teini-ikäiset lapset ovat erittäin huolissaan kokeista, ja varsinkin kansallisesta moniainekokeesta. Samalla he murehtivat ammatin ja oppilaitoksen valintaa.

Autamme myös läksyissä ja koulutyössä

Kun ymmärsimme lasten kohtaamat monet haasteet, halusimme tukea heitä. Siksi perustimme Domashka-chatin, jonka puoleen lapset voivat kääntyä saadakseen apua koulutehtävissä. Domashka toimii Let’s chat -chatin kanssa samalla nettisivulla.

Meille kirjoittavat lapset eri puolilta maailmaa, joten voimme sanoa, että samanlaisia ​​ajatuksia esiintyy sekä Ukrainaan jääneiden lasten keskuudessa että lasten keskuudessa, jotka joutuivat vaihtamaan asuinmaataan.

Ulkomailla lapset yrittävät sopeutua elämään ja opiskella uudessa koulussa. Jotkut saavat kaksoiskoulutuksen: lapset käyvät paikallista koulua ja samalla ukrainalaista verkkokoulua. Lapset kohtaavat uusia haasteita, kaikki on heille uutta, koska kaikki mitä he tietävät ja rakastavat, on jäänyt kotiin. Heidän on opittava uusi kieli voidakseen tavata uusia ihmisiä, kommunikoida, osallistua tunneille ja opiskella. Kielimuurin takia lapsilla ei usein ole ystäviä ja he ovat hyvin yksinäisiä. He haluavat palata kotiin, missä heillä on ystäviä ja missä he voivat kommunikoida äidinkielellään.

Haaveissa opiskelu Ukrainassa

Vieraan kielen taitoa tarvitaan myös, jotta nuoret voisivat päästä korkeakouluun tai yliopistoon. He kirjoittavat meille, että he haluavat opiskella Ukrainassa, mutta eivät tiedä milloin he palaavat isänmaahan tai palaavatko ollenkaan, joten he suunnittelevat tulevaisuuttaan uudessa kotimaassaan.

Kaikkien näiden tekijöiden yhdistelmä johtaa itsetunto- ja itseluottamusongelmiin: lapset ja nuoret pelkäävät, etteivät tiedä riittävästi, eivät ymmärrä kaikkea, ovat huonompia kuin muut. Hyvin usein ulkomailla lapset tuntevat itsensä vieraiksi uusien tuttavuuksien kanssa. Valitettavasti lapset kertovat chatissa joka viikko kiusaamisesta sekä ukrainalaisissa että ulkomaisissa kouluissa.

Vaatimukset ovat usein tosi korkealla

Henkinen kuormitus ja koulutustaakka on lapsilla ja nuorilla uskomattoman korkea, mutta he jatkavat eteenpäin, joskus ymmärtämättä, kuinka paljon he vaativat itseltään. He ajattelevat esimerkiksi, että on hyvä opiskella kaikkia aineita yhtä aikaa, oppia nopeasti jopa useita vieraita kieliä, harrastaa erilaisia ​​harrastuksia, tehdä kotiaskareita, viettää aikaa ystävien kanssa, olla hyviä poikia/tyttäriä omille vanhemmilleen. Vapaa-aikaa ei ole juurikaan jäljellä, joten myös väsymyksen ja stressin aihe on ajankohtainen ja siitä keskustellaan melko usein.

Lapset kertovat, että heillä ei ole tarpeeksi energiaa, joskus jopa tavallisiin asioihin, kuten kävelylle tai huoneen siivoamiseen. Muita oireita ovat huono ruokahalu tai ylensyöminen, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet ja haasteet läksyjen tekemisessä. He haluavat vakauden tunnetta ja luottamusta tulevaisuuteen. Lapset ovat huolissaan tulevaisuudestaan, sukulaisistaan, maan tulevaisuudesta, mitä se tulee olemaan ja tuleeko sitä ollenkaan olemaan.

Sodasta puhutaan jatkuvasti

Melkein jokainen keskustelu, jonka käymme chatissa, koskettaa sotaa. Aina ei ole suoraan kyse sodasta, vaan pikemminkin sodan aiheuttamista muutoksista: läheisten menettäminen, muutto, sopeutuminen, jatkuva vaaratilanne, kommunikointi ystävien kanssa tai kyvyttömyys tehdä tavallisia asioita.

Lapset puhuvat tavallisista ongelmista, mutta yleensä sota aiheuttaa muutoksia jokaisen elämässä. Käymme myös äärimmäisen vaikeita keskusteluja lasten kanssa, jotka ovat nähneet ja kokeneet sodan kauhut ja etsivät nyt tapoja ratkaista tätä taustaa vasten nousseet ongelmat. Sota sai lapset aikuistumaan ennen aikojaan, ja tämä tietysti näkyy lasten kirjoitustavassa ja ajattelussa.

Mikä saa lapset kääntymään chattiin esimerkiksi vanhempien tai aikuisten sijaan? Lapset kirjoittavat chattiin, koska he voivat puhua, puhua kaikesta mitä tapahtuu ja se pysyy luottamuksellisena. Aina ei ole helppoa uskaltaa kirjoittaa ensimmäistä kertaa, koska lapset jakavat salaisia ​​ajatuksiaan ja pelkäävät, että kukaan ei niitä ymmärrä.

Jokaisella on oma tarinansa. Jollakin ei yksinkertaisesti ole ketään, jolle puhua, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Jotkut lapset ovat jo yrittäneet jakaa ahdistuksensa, mutta heitä ei ole kuultu tai heidät aliarvioitiin vastauksilla, kuten ”Onko tämä ongelma?”, ”Voi, älä keksi sitä!”, ”Se on normaalia ikäisellesi ja se menee ohi!”.

Osa yhteydenotoista tulee lapsilta, joilla on joku kenen puoleen kääntyä, mutta he eivät tee niin, koska he eivät halua rasittaa vanhempiaan lisää. Lapset eivät halua aiheuttaa vaivaa tai huolia muille tai he luulevat valittavansa liian usein ja yrittävänsä ratkaista ongelman itse, joten he tulevat chattiin. Yritämme aina ohjata lasta vuoropuheluun vanhempien kanssa, koska ongelma on parempi ratkaista tilannekohtaisesti ja paikan päällä, mutta se ei aina ole helppoa. On tärkeää, että lapsi tietää ja ymmärtää, mistä hän voi tarvittaessa saada apua tai edes puhua. Lapset, samalla tavalla kuin aikuiset, seuraavat uutisia ja reagoivat erityisen voimakkaasti sodan tapahtumiin. Siksi on välttämätöntä, että lapsella on mahdollisuus puhua, keskustella häntä koskevista asioista, tulla kuulluksi ja voimme keventää kokemusten taakka hänen harteiltaan.

Let’s Chat on avoinna maanantaista perjantaihin klo 12–17. Suora osoite chatiin on: https://letschat.fi/.

Sivustolla on myös Domashka-palvelu, jonka puoleen lapset voivat kääntyä saadakseen apua läksyjen tekemisessä. Palvelu on myöskin avoinna maanantaista perjantaihin klo 12–17.

Kirjoittajat:

Iryna Petermann, Let’s chatin tiimivastaava
Natalia Pechenko, projektityöntekijä

Kuva: Colourbox

Lue myös STT:n uutisjuttu (julkaistu Helsingin Sanomissa) Let’s chatista ja SOS-Lapsikylän muusta digiauttamisesta.