Arviossa hallitusohjelma: Adoptiot

SOS-Lapsikylän lapsioikeuslakimies Mirjam Araneva tarkastelee kolmen blogin sarjassa tuoretta hallitusohjelmaa lastensuojelun näkökulmasta. Ensimmäisenä arvioitavana adoptiot!

Hallitusohjelmasta löytyy useampi mielenkiintoinen kirjaus lastensuojelun näkökulmasta, joista kukin ansaitsee oman bloginsa. Aloitan aakkosten alkupäästä aiheesta, joka herättää laajasti tunteita.

Hallitusohjelman sivulle 33 on kirjattu: ”Lapsettomuus koskettaa Suomessa joka viidettä hedelmällisessä iässä olevaa. Sujuvoitetaan adoptioprosesseja. Kiinnitetään huomiota lapsen edun mukaisesti lain mahdollistamaan vaihtoehtoon huostaanotetun lapsen adoptoinnista.”

Adoptioprosessien sujuvoittamisen linkittäminen huostaanotettuihin lapsiin herättää monia kysymyksiä, kuten sen, tarkoittaako sujuvoittaminen lainsäädännöllistä uudistusta. Nykyinen adoptiolaki nimittäin mahdollistaa jo tällä hetkellä riittävällä tavalla myös huostaanotetun lapsen adoption suostumuksella tai jopa ilman silloin, kun lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota.

Adoptioprosesseja voidaan nähdäkseni sujuvoittaa riittävällä tavalla kouluttamalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä myös adoptiolaista ja lisäämällä siten heidän tietoisuuttaan adoptiosta, sen eri vaihtoehdoista ja lapsen edun arvioinnista. Tästä syystä luen itse hallitusohjelman kirjauksen nimenomaisesti koulutuksen merkitystä korostavana ja tiedon lisäämistä koskevana linjauksena.   

Osa linjausta kommentoineista näyttää kuitenkin tulkinneen kirjauksen siten, että se liittyy hallitusohjelmasta ilmenevään tarkoitukseen toteuttaa laaja lastensuojelun kokonaisuudistus tällä hallituskaudella. Tästä syystä nostan esiin muutamia lastensuojelulakiin ja ihmisoikeussopimuksiin perustuvia näkökulmia, jotka tulee ottaa huomioon aiheesta keskusteltaessa.

Palvelut pitää saada oikea-aikaisiksi ja vaikuttaviksi

Monen asian tulisi muuttua lasten ja perheiden palveluissa ja lasten suojelussa ennen kuin lastensuojelulakiin tai muuhun lakiin voitaisiin sisällyttää säännös huostaanotetun lapsen adoptiosta yhtenä ratkaisuvaihtoehtona lastensuojeluprosessissa. Muutostyö tulisi aloittaa yhdeksi lastensuojelun keskeiseksi periaatteeksi kirjatusta tavoitteesta perheen jälleenyhdistämisestä, johon lapsen toiseen sukuun siirtävä adoptio sopii erittäin huonosti.

Huostaanotetun lapsen adoptioon johtavan prosessin tulisi olla oikeudenmukainen sosiaalihuollon tuen tarpeessa olevien lasten ja perheiden kannalta, eikä adoptioon tulisi siksi edetä ilman, että on käytetty kaikki tukikeinot perheen hajoamisen estämiseksi ja sen jälleenyhdistämiseksi. Siksi ennaltaehkäisevät sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niitä turvaavat perustason palvelut tulee saada vihdoin toimivaksi ja vaikuttavaksi. Tavoite on kirjattu tähänkin hallitusohjelmaan samoin kuin tuen ja palvelujen painopisteen siirto perustasolle. Edellä mainittuja on tosin tavoiteltu jo useamman vuosikymmenen ajan myös lainsäädännöllisin toimin siinä onnistumatta.

Toivottavasti tavoite toteutuu tällä hallituskaudella. Tämä on tärkeää siksikin, että lapsen oikeuksien komitean linjausten mukaan lastensuojelujärjestelmän tärkein tavoite tulee olla perheen yhtenäisyyden säilyttäminen ja sen varmistaminen, että lapsen oikeus olla vanhempiensa hoidettavana toteutuu. Kuitenkin hallitus aikoo tiukentaa myös sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävää budjettia ja väljentää työntekijöiden pätevyysvaatimuksia. Tämä ei välttämättä lisää palvelujen oikea-aikaista, tehokasta, vaikuttavaa ja ennen kaikkea inhimillisesti kestävää kohdentumista tuen tarpeessa oleville lapsille ja perheille.

Vaikka perustason palvelut saataisiin toimimaan siten, että lapset ja perheet saisivat oikea-aikaisesti riittäviä ja tuen tarvetta vastaavia palveluja, on selvää, että joillekin lapsille ja perheille perustason palvelut eivät ole riittäviä ja lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaista tukea ja palveluja. Erityistason palveluna lastensuojelulain mukaisella tuella ja palveluilla pyritään paitsi korjaamaan ongelmia, myös estämään niiden kärjistyminen ja torjumaan enempiä haittavaikutuksia lapsen kehitykselle ja terveydelle.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteiden vaikuttavuutta on kehitettävä

Lastensuojelun keskeisen periaatteen mukaisesti avohuollon tukitoimenpiteet ovat ensisijaisia suhteessa sijaishuoltoon edellyttäen, että niillä voidaan turvata lapsen edun mukainen huolenpito, saada aikaan muutos ja torjua lapsen kehitykselle ja terveydelle aiheutuvaa vaaraa. Jatkuvasti lisääntynyt tarve sijoittaa lapsi pois omasta kodistaan lastensuojelulain nojalla kertoo kuitenkin, että myös lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteiden vaikuttavuutta, oikea-aikaisuutta ja riittävyyttä on tehostettava, jotta niillä voidaan tosiasiallisesti saada aikaan muutos lapsen kehitykselle ja terveydelle vaaraa aiheuttavissa olosuhteissa ja näin välttää sijoitus. Myös hallitusohjelmassa korostetaan lastensuojelun avopalveluita painottavaa palvelurakennetta.

Kaikkien lasten kohdalla lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteet eivät ole jatkossakaan sopivia ja riittäviä, jolloin sijaishuolto on lapsen edun kannalta välttämätön toimi ja se on järjestettävä viipymättä. Sijaishuolto, kuten muutkin lastensuojelun toimenpiteet tähtäävät muutokseen ja huostaanotto on voimassa toistaiseksi.

Sijaishuollon aikana lapselle ja vanhemmalle järjestettävällä erityiselle tuella ja avulla onkin pyrittävä vaikuttamaan huostaanottoon johtaneisiin syihin siten, että lapsi voi turvallisesti palata kotiin. Myös vanhemmuuden tuen suunnitelma on laadittava niin, että vanhemmalle järjestettävä tuki ja palvelut edistävät vanhemman kuntoutumisen ohella perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta.

Perheellä on oikeus jälleenyhdistämiseen

YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen nojautuva sijaishuollon ohje korostaa tavoitetta perheen jälleenyhdistämisestä samoin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perhe-elämän suojaa koskeva oikeuskäytäntökin. Itse asiassa monet Suomen lastensuojeluasioissa saamista langettavista tuomioista koskevat laiminlyöntejä perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen huomioimisessa. Myös lapsen oikeuksien komitea on antanut Suomelle huomautuksia samasta asiasta.

Tähän lainsäädännön todellisuuteen on nähdäkseni hyvin vaikea sisällyttää adoptiota lastensuojeluprosessiin kiinteästi kuuluvana ratkaisuvaihtoehtona, vaikka varhainen tuki ja lastensuojelun avohuollon palvelut saataisiin hallitusohjelman kirjausten mukaisesti toimivaksi.

On myös otettava huomioon, että adoptiosuostumuksen vastaanottaminen kriisissä olevalta vanhemmalta on vähintäänkin kyseenalaista. Etenkin, jos vanhemmalla on päihde- tai mielenterveysongelma. Julkisen vallan tulisikin jo nykyisen adoptiolain mahdollistamissa tapauksissa ehdottomasti turvata vanhemmille maksutonta oikeusapua aina, kun perheyhteyteen ollaan puuttumassa.

Lapsen huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen taustalla on aina yksittäisen lapsen, vanhemman ja perheen kriisi, johon sisältyy valtava kirjo inhimillisiä tunteita ja menetyksiä, eikä sitä tule pitää ratkaisuna lapsettomuuteen tai nähdä keinona perheellistyä. Yksittäistapauksissa adoptiolaki mahdollistaa nyt jo huostaanotetun lapsen adoptoinnin esimerkiksi silloin, kun lapsi on ollut pitkään sijoitettuna samassa perheessä, kaikki osapuolet suhtautuvat myönteisesti adoptioon ja ratkaisun arvioidaan olevan lapsen edun mukainen.