Arviossa hallitusohjelma: Jälkihuoltoikäraja

Eivätkö jälkihuoltoon oikeutetut nuoret ole kansakuntamme menestyksen kannalta merkityksellisiä?

Hallitusohjelmaan on tehty kirjaus jälkihuoltoikärajan laskemisesta 25 vuodesta 23 vuoteen.  Kyse on lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevista 18–24-vuotiaista nuorista, jotka ovat olleet sijoitettuina ennen täysi-ikäistymistään. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuoren kuntoutumista, itsenäistymistä ja kiinnittymistä yhteiskuntaan sekä varmistaa kuntoutumisen kannalta olennaisen tuen jatkuvuus.

 Hallitusohjelman taulukosta[1] löytyy maininta tänä vuonna tehtävästä lakimuutoksesta, jolla lasketaan jälkihuoltoikäraja 25 vuodesta 23 vuoteen. Kirjaus ei tullut yllätyksenä, koska asiasta on keskusteltu jo ennen hallitusohjelman julkaisua. Se, ettei ikärajan laskemista ole hallitusohjelmassa mitenkään perusteltu, taustoitettu tai arvioitu, oli yllätys. Jälkihuollon ikäraja nostettiin 25 vuoteen viime hallituskaudella – ainoastaan 2,5 vuotta sitten.  Tätä taustaa vasten lakimuutoksen valmistelun aloittaminen STM:ssä vain viikko hallitusohjelman julkaisun jälkeen on vähintäänkin hämmentävää.

Ikärajan nostamiselle oli selkeät perustelut

Lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa nostettiin vuoden 2020 alusta alkaen 21 ikävuodesta 25 vuoteen. Ikärajan nostaminen perustui eduskunnan hyväksymään lakialoitteeseen[2]. Ikärajan nostamista perusteltiin lakialoitteessa muun muassa sillä, että moni nuori syrjäytyy jälkihuollon toimien päättyessä. Lakialoitteessa tukeuduttiin Me-säätiön ja THL:n julkaisemaan Syrjäytymisen dynamiikka -tietoaineistoon, jonka mukaan yksi keskeisimmistä nuorten syrjäytymistä ennustavista tekijöistä on, että nuori on ollut lastensuojelun sijoituksessa ennen kuudetta ikävuotta tai 12—16-vuotiaana.

THL:n tilastot useammalta vuodelta osoittavat, että erityisesti 15–16-vuotiaiden kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet viime vuosina, ja niistä lähes puolet johtaa vuoden sisällä huostaanottoon. Teini-ikäisten määrä lastensuojelun asiakkaissa on muutoinkin jatkuvasti kasvanut. Monen lapsen sosiaalihuollon asiakkuus alkaa perustason sosiaalihuollossa erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen statuksella. Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta ongelmien pitkittyessä ja kärjistyessä. Teini-ikäisen lapsen huostaanoton syynä on, muiden syiden ohella, usein lapsen oma käyttäytyminen, päihteet, rikoskierre tai joku muu vastaava toiminta, jolla hän vaarantaa vakavasti kehitystään ja terveyttään, eikä vanhempi enää kykene vastaamaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.  

Kansakunnan menestys nuorten harteilla?

Hallitusohjelmassa on kirjaus nuorisotyöstä- ja politiikasta, jossa todetaan ylevästi ja totuudenmukaisesti, että kansakuntamme menestys riippuu siitä, miten meidän nuorillamme menee ja että nuorten hyvinvointi on aiempaa polarisoituneempaa[3]. Yhä useampi nuori voi entistä paremmin, mutta pahoinvoivat nuoret voivat aiempaa huonommin. Nuorten syrjäytymisen ja pahoinvoinnin kasvun todetaan olevan yhteiskuntamme suurimpia haasteita. Kirjauksen mukaan on selvää, että mitä varhaisemmassa vaiheessa tunnistetaan syrjäytymisriskit, sitä tehokkaammin niihin voidaan puuttua. Syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on kirjauksen mukaan sekä yksilön että yhteiskunnan etu.  

Samassa kirjauksessa todetaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvimmissa asemissa oleviin nuoriin. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportissa[4] todetaan, että paljon tukea tarvitsevilla jälkihuoltoon oikeutetuilla nuorilla on hyvin monimuotoisia, kompleksisia ja kumuloituvia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, jotka alentavat heidän toimintakykyään. Raportin mukaan he jäävät liian usein tavoitteellisen ja kokonaisvaltaisen tuen ulkopuolelle eivätkä saa tai kykene ottamaan vastaan riittävää apua arjessa selviytymiseen elämän eri alueilla. Mitä useammalla elämän osa-alueella ja mitä enemmän nuorella on tuen tarvetta, sitä suurempi riski hänellä on loppuraportin mukaan pudota palvelujen väliin ja syrjäytyä.  

Jälkihuollon ikärajan laskemista on vaikea ymmärtää etenkin, kun riskitekijät juuri tämän nuorisoryhmän kohdalla on hyvin tunnistettuja ja tiedossa. On enemmän kuin todennäköistä, että hallitusohjelmassa muutoksella kaiketi tavoiteltu säästö muuttuu ennen pitkää menoeräksi. Jos lakimuutos toteutuu ja jälkihuoltoon oikeutettu nuori 23 vuotta täytettyään ajautuu muiden yhteiskunnan palvelujen asiakkaaksi tai putoaa kokonaan palvelujärjestelmän ulkopuolelle, tulee yhteiskunnan maksettavaksi lopulta enemmän. Moniin jälkihuoltoon oikeutettuihin nuoriin kohdistuvat kipeästi myös hallitusohjelmaan kirjatut työttömyys- ja sosiaaliturvan leikkaukset.

Ennen kuin jälkihuollon ikärajaa lasketaan jälleen uudella lakimuutoksella, on tärkeää tehdä huolellinen vaikutusten kokonaisarvio pidemmällä aikavälillä. Arvioinnissa on otettava huomioon taloudellisten seikkojen lisäksi myös inhimilliset syyt ja yksilön etu, johon hallitusohjelman nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevassa kirjauksessakin viitataan keskeisenä tekijänä syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä. Hallituksen kannattaa myös miettiä, minkä viestin se haluaa antaa jälkihuollon piirissä oleville nuorille ikärajaa laskemalla: Ovatko myös he kansakuntamme menestyksen kannalta merkityksellisiä?

[1] Hallitusohjelma, s.223

[2] LA 86/2018

[3] Hallitusohjelma, s.93-94

[4] STM 2019:43