”Pitää olla lapsilla kivaa leikkiä.” – Mitä me teimme lasten osallisuuden lisäämiseksi SOS-Lapsikylän Mummun ja vaarin tuvilla 

SOS-Lapsikylän kohtaamispaikat, Mummun ja vaarin tuvat, tarjoavat koko perheelle mahdollisuuden yhdessäoloon, vertaistukeen ja osallisuuden kokemuksiin. Lasten ääni on tärkeä osa toimintaa. Kun lapset ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa toimintaa, luodaan tupa, joka vastaa aidosti heidän tarpeisiinsa. 

SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn yksi tavoite on, että lasten, nuorten ja perheiden osallisuus lisääntyy. Jokaisella lapsella on oikeus osallistua ja tulla kuulluksi, ja samalla he saavat kokemuksen siitä, että heidän ajatuksensa ja mielipiteensä ovat arvokkaita ja niillä on merkitystä. Myös Mummun ja vaarin tuvilla halusimme varmistaa, että lapset kokevat osallisuutta.   

Miten Mummun ja vaarin tuvilla toteutettiin lasten osallisuutta lisäävä kehittämishanke? 

Keskustelimme jo varhaisessa vaiheessa Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden koordinaation osallisuuteen erikoistuneen kehittämissuunnittelija Reetta Kalliomeren kanssa. Saimme häneltä valtavasti hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten tavoittaa lapsen kokemus. Hyödynsimme erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n ja Lempäälän kunnan yhteistyössä tekemiä lasten laatusuosituksia perhetuvalle -julistetta ja ideoimme omaamme oman aineistomme ja tuon mallin pohjalta. 

Pidimme kaksi työpajaa pääkaupunkiseudun ja Turun alueen Mummun ja vaarin tupien ohjaajien kanssa. Ensimmäisessä pajassa Reetta Kalliomeri esitteli lapsiystävällisiä menetelmiä lapsen kokemuksen tavoittamiseen ja yhdessä kävimme läpi oman kokeilumme tavoitteita, joita oli 1) saada selville minkälainen on lapsen unelmien Mummun ja vaarin tupa, 2) kehittää mittarit lapsen osallisuuden mittaamiseksi tuvalla ja 3) tuottaa muistilista tai vastaava, josta voi tarkastella toteutuuko lapsen osallisuus tuvalla ja 4) tarjota tuvan työntekijöille menetelmiä osallisuuden toteuttamiseksi tuvilla. Lisäksi esittelimme menetelmiä kokeilun toteuttamiseen lasten kanssa tuvilla ja annoimme siihen ohjeita sekä ohjeet tulosten raportointiin Webropolissa. 

”Et kaikki ois suklaata, että vois vaan haukata tästä seinästäkin näin”

Ensimmäiseen kokeiluun lähdettiin Unelmien tupa -kärjellä ja halusimme kuulla lapsilta, millainen olisi heidän unelmiensa Mummun ja vaarin tupa. Mitä siellä tehtäisiin, mitä syötäisiin ja kenen kanssa oltaisiin?  

Tuvan työntekijöiden kanssa pohdimme työpajassa sopivia menetelmiä lasten kanssa työskentelyyn ja testasimme menetelmiä lasten kanssa. Kokeilujen jälkeen menetelmistä työstettiin tuville menetelmäopas, jossa on selkeät ohjeet lasten kanssa toimimiseen, esimerkiksi saduttamiseen tai lastenpalaverin käyttöön. 

Kokeilun tuloksista käy ilmi, että eniten lapset tykkäävät tuvalla leikkiä, syödä ja pelata. Myös autot mainittiin enemmän kuin yhden kerran lasten vastauksissa. Lisäksi lapset toivat esiin tiettyjä leikkejä tai toimia: yksi haluaa tehdä kuperkeikkoja ja toinen pelata kakkaeläinpeliä. 

Osan lapsista oli vaikea keksiä, mitä ei erikoisemmin haluaisi tehdä tuvilla ja kerrottiin siitä, kuinka kaikki on kivaa. Mutta ainakin se oli selvää, että tupa ei ole nukkumista varten! Muutama myös mainitsi, ettei halua tappelua tai väkivaltaa tuvalle.  

Parasta ehdottomasti lasten mielestä tuvalla on syöminen ja herkut, ja niihin liittyvät myös toiveet siitä, mitä tuvalla voisi olla enemmän eli hyvää ruokaa ja herkkuja. Myös uusia autoja toivoi tuvalle useampi lapsi. Jos olisi taikasauva, millä taikoa mitä vaan tuvalle, leikittäisiin erilaisia leikkejä sekä herkuteltaisiin esimerkiksi jätskiä tai grillattaisiin vaahtokarkkeja ja saataisiin tuvalle tiettyjä leluja. Muuten lisätoiveet olivat hyvin spesifejä, yhtä lasta koskevia, kuten että askarreltaisiin enemmän sydämiä.   

”Se mummu, tykkään sen kanssa hypätä” 

Ensimmäisen kokeilun jälkeen päätimme toistaa kokeilun, koska koimme ettemme saaneet tarpeeksi esiin lasten näkemyksiä tuvan sosiaalisista suhteista, joita lapset erityisesti pitävät tärkeinä. Toisessa kokeilussa kysyimme lapsilta suoraan tuvan tärkeistä ihmisistä, keitä he ovat ja mitä he voivat tehdä, että tuvalla olisi mahdollisimman hyvä olla. Lisäksi toisen kokeilun teemoina olivat ”kuunnellaanko sinua?”, ”tunteet tuvalla” ja ”tärkeät paikat tuvalla”. 

Kokeilussa tuli jonkin verran esiin tärkeitä ihmisiä tuvalla kuten vaari, kaverit ja äiti. Myös henkilöt, jotka eivät tuvalla olleet käyneetkään, saattoivat olla lapsen mielestä tärkeitä tupaan liittyviä henkilöitä. 

Lasten mielestä se, kuunnellaanko heitä tuvalla, vaihtelee esimerkiksi tilanteen mukaan. Osa lapsista kertoi, että heitä ei aikuiset kuuntele, jos on asiaa, mutta muut lapset kylläkin ja osa lapsista kertoi, että heitä kuunnellaan. 

”Pitää olla lapsilla kivaa leikkiä.”  

Mummun ja vaarin tuvilla lasten kanssa tehtyjen kahden kokeilun tuottaman lapsilta saadun tiedon ja aiemman tiedon pohjalta loimme kahdeksankohtaisen mittariston lasten osallisuuden mittaamiseksi tuvilla. Mittaristo tarkentavine kysymyksineen on nyt valmis ja niitä voi hyödyntää tupatoiminnassa kaikilla SOS-Lapsikylän Mummun ja vaarin 18 tuvalla! Tarkoituksena on käyttää julistetta tupatoiminnan arjessa sekä vuosittain tallettaa myös Webropol-kyselyyn vastaukset kaikilta tuvilta, jotta osallisuuden kokemusta ja sen muutoksia saadaan seurattua ja raportoitua, myös rahoittajille. 

Kokeilut ja osallisuuden mittariston kehittäminen lasten tuottaman tiedon pohjalta olivat erittäin antoisia ja voimmekin suositella vastaavaa prosessia lämpimästi muillekin. 

Kirjoittajat: Reetta Pauni ja Piritta Minkkinen  
 
Kehittämistyön ydinryhmässä olivat Mummun ja vaarin tuvan projektipäällikkö Piritta Minkkinen, Mummun ja vaarin tuvan projektityöntekijä Jonna Kutvonen ja tupatoiminnan ulkopuolisena lisäpanoksena osallisuuden kehittämissuunnittelija Reetta Pauni.